Eriarvoisuus ei pääty eläkepäiviin

Perjantai 15.2.2013 - Kristiina Salonen, kansanedustaja, sd

Sosiaali- ja terveysministeriön työeläkeindeksijärjestelmän mahdollisia muutoksia arvioinut työryhmä jätti loppuraporttinsa tammikuussa. Työryhmä ei esittänyt muutoksia nykyiseen menettelyyn, jossa eläkkeitä tarkistetaan vuosittain työeläkeindeksillä. Työeläkeindeksi lasketaan siten, että palkkojen muutoksen osuus on 20 % ja hintojen muutoksen osuus 80 %. Eläkkeensaajat ovat arvostelleet nykyjärjestelmää, sillä nykyindeksillä eläkkeet jäävät jälkeen yleisestä palkkatasosta.

Ansiotason muutoksen painoarvon lisääminen olisi hyödyttänyt nykyisiä eläkkeensaajia ja pian eläkkeelle jääviä ikäluokkia. Työryhmä katsoi, että indeksin parantaminen olisi tarkoittanut suurempia eläkemaksuja ja siten suurempaa taakkaa nuoremmille ikäluokille, jotka joutuisivat maksamaan korotettuja maksuja koko työuransa ajan. Työryhmän päätöksen taustalla on myös se, että eläkkeensaajien keskimääräinen toimeentulo on Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan kohentunut viime vuosina. Esimerkiksi vuosien 2000–2010 välillä keskimääräinen eläke on noussut viidenneksellä. Eläkkeensaajatalouksien käytettävissä olevat tulot ovat puolestaan nousseet neljänneksellä.

Tämä on positiivinen signaali, ja työryhmän päätökselle on toki perusteet, mutta yksi asia tuntuu keskustelussa kokonaan unohtuneen: yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys ei pääty eläkepäiviin. Samaan aikaan, kun eläkkeensaajien keskimääräinen toimeentulo on noussut, köyhiä eläkeläisiä on yhä enemmän. Eläkkeensaajat eivät ole homogeeninen joukko, joilla kaikilla on asiat joko hyvin tai huonosti, vaikka niin usein tunnutaankin ajattelevan. Meillä on hyvätuloisia eläkkeensaajia ja eläkeläisiä, jotka eivät kerta kaikkiaan tule eläkkeellään toimeen.

Eläkeläiset ry:n puheenjohtajan Kalevi Kivistön mukaan kolmen viime vuoden aikana suurissa toimeentulovaikeuksissa elävien eläkeläistalouksien määrä on lisääntynyt 30 %. Ruoka-avun saajista eläkeläisiä on 42 %, kun koko väestöstä ruoka-apua saa 28 %. Näiden ruoka-apua saavien joukossa on paljon esimerkiksi pientä työeläkettä saavia ihmisiä. Tämä huolestuttava kehitys uhkaa jatkua myös tulevaisuudessa. Eläketurvakeskuksen mukaan köyhyysriski on erittäin korkea työvoiman ulkopuolelle jääneiden 55–64-vuotiaiden varsinkin yksinasuvien pitkäaikaistyöttömien joukossa. Koska he ovat lisäksi lähellä vanhuuseläkeikää, on todennäköistä, että köyhyysriski pysyy korkealla myös heidän eläkkeelle siirtymisensä jälkeen.

Lisäksi yleinen hintojen nousukehitys vaikuttaa kipeimmin juuri heikoimmassa asemassa olevien, kuten hyvin matalaa työeläkettä saavien tai kansaneläkkeen varassa elävien, toimeentuloon.  Kun tällainen henkilö esimerkiksi sairastuu, pelkät lääkkeet, lääkärikäynnit ja muut terveydenhoitokulut voivat yksistään viedä suuren osan eläkkeestä. Näin ei voi olla.

Nyt olisikin tärkeää ryhtyä toimiin ja lähteä etsimään keinoja köyhien eläkkeensaajien tilanteen helpottamiseksi ja eläkeläisköyhyyden torjumiseksi. Keinoja kyllä on, kun vain tahtoa riittää. Esimerkiksi lääkemenojen ja terveydenhuoltokulujen yhteinen maksukattojärjestelmä helpottaisi paljon sairastavien eläkeläisten taloudellista taakkaa nykyistä järjestelmämme paremmin. 

Sivistysyhteiskunnan velvollisuus on huolehtia heikoimmistaan. Kun hallitus kokoontuu kevään aikana puoliväliriiheen ja kehysneuvotteluihin, on tärkeä muistaa, että heikompiosaisten ja osattomien ääni kuuluu yhteiskunnassamme aina huonoiten. Me emme saa heikentää näiden ihmisten asemaa entisestään vain leikkauslistoja esittämällä, vaan on varmistettava, että jokaisella on mahdollisuus kohtuulliseen toimeentuloon.